Epävakaa luokittelumalli #29
Illalla salongeissa ei puhuttu juuri muusta.
Saila von Nauku ei ollut käynyt Huomioarvoluokituslaitoksessa.
Tämän hän antoi ymmärtää niin huolettomasti, että kaikki tiesivät hänen saaneen tietonsa toista kautta.
Eräs kauppias piti järjestelmää vaarallisena.
“Vaarallisena mille?” Saila kysyi.
“Ihmisarvolle.”
“Se on ikävää.”
“Kaupankäynnille.”
Saila laski teekuppinsa.
“Se on vakavampaa.”
Pentti Varispää seisoi ikkunan lähellä.
“Epävakaa luokittelumalli”, hän totesi. “Se kannustaa pinnalliseen käyttäytymiseen.”
“Eikö seurapiiri ole tehnyt sitä jo jonkin aikaa?” Saila vastasi.
“Seurapiiri ei ole ennen tulostanut korkoa.”
“Ei kaikille.”
Pentti katsoi Sailaa tavalla, jolla olisi voinut sulkea pankkiholvin.
Silloin Markis Mustasilmä ilmestyi heidän lähelleen kuin väärin täytetty liite.
“Olen ryhtynyt valmistelemaan muutoksenhakua. Minut on selvästi historiallisesti aliarvioitu.”
“Arvoisa Markis”, Pentti sanoi, “teitä ei ole aliarvioitu. Teidät on ehkä viimein arvioitu.”
Sana ’arvoisa’ sai Pentin suussa kokonaan uuden sanakirjamäärityksen.
Markis näytti aidosti liikuttuneelta.
“Juuri tällaista vastustusta tienraivaajat kohtaavat.”
Rouva Hohde seisoi hieman sivummalla.
Hän kuunteli.
Sitten hän huomasi jotakin.
Kukaan ei puhunut siitä, oliko toimisto todellinen tai edes asiallinen.
Kaikki puhuivat siitä, miten sen kanssa tuli menetellä.
#29
