Kiireellinen menee ensin #20
Postikonttorissa ongelma alkoi kirjeestä, jonka päälle oli kirjoitettu:
LÄMMIN.
Lajittelija nosti sen kahdella sormella.
“Ei tämä ole postiluokka.”
“Ei vielä”, sanoi hänen työtoverinsa.
Kirjeen kulmaan oli kiinnitetty huomioarvokortin kopio.
HUOMIOARVO: 78
LÄMPÖ: korkea
Lajittelija vilkaisi kiireellisten kirjeiden punaista koria.
“Kiireellinen menee ensin.”
“Entä jos lämmin vanhenee?”
“Kirje ei vanhene.”
“Toisinaan juuri kirje vanhenee.”
He kutsuivat paikalle vuorovastaavan.
Vuorovastaava ei pitänyt Huomioarvoluokituslaitoksesta.
Tämä todettiin ensin.
Sitten hän luki kirjeen kuoren, kortin ja postiohjeen kolme kertaa.
“Emme voi lajitella lähetyksiä ihmisten arvon mukaan.”
“Hyvä.”
“Mutta lämpö saattaa olla ajallisesti herkkää.”
Lajittelija katsoi häntä.
“Onko se uusi postiluokka?”
“Ei.”
Vuorovastaava siirsi lämpimän kirjeen kiireellisten korin päälle.
“Se on poikkeus.”
Iltapäivään mennessä tiskillä oli kolme uutta lähetystä, joiden päälle oli kirjoitettu LÄMMIN.
Yhdessä luki lisäksi:
ERITTÄIN LÄMMIN.
Seuraavana aamuna postikonttori tilasi uuden lajittelukorin.
Virallisesti sitä ei ollut olemassa.
Sen kyljessä luki silti:
TUNNEPERÄISESTI KIIREELLINEN
#20
