Tehtailija valitsee kehyksen #32
Tehtailija vei huomioarvokorttinsa kehystettäväksi samana iltapäivänä.
Kehystäjä luki sen liian nopeasti ymmärämättä ensin lukemaansa.
HUOMIOARVO: 93
PELKOARVO: 88
LÄMPÖARVO: 9
SEKOITTUMISRISKI: korkea
“Tumma tammi”, tehtailija sanoi.
“Hyvin arvokas.”
“Messinkireuna?”
“Ilman muuta.”
Kehystäjä mittasi kortin.
“Teksti menee aika lähelle alareunaa.”
Tehtailija katseli näytekehyksiä.
“Leikatkaa hieman.”
“Kuinka paljon?”
Tehtailija osoitti korttia.
“Kaksi riviä.”
Kehystäjä ei kysynyt mitkä.
Saksien terät napsahtivat kahdesti.
LÄMPÖARVO katosi ensin.
Sitten SEKOITTUMISRISKI.
Jäljelle jäi:
HUOMIOARVO: 93
PELKOARVO: 88
Kehystäjä asetti kortin tumman tammen ja ohuen messinkireunan sisään.
“Siinä.”
Tehtailija nosti kehyksen valoa vasten.
“Nyt se näyttää oikealta.”
Seuraavana aamuna kortti riippui hänen työhuoneensa seinällä paikassa, jonka jokainen vieras näki istuutuessaan.
Kukaan ei kysynyt, miksi paperin alareuna oli leikattu.
Useimmat olivat aivan liian kiireisiä huomaamaan numeron 93.
#32
