Pentti Varispää kiristää nuorta mäyrää #1
Pentti oli yhä selittämässä vapisevalle nuorelle mäyrälle, miksi kolmas velkakirja ei teknisesti ottaen liittynyt kahteen ensimmäiseen, kun raskas hahmo ilmestyi heidän taakseen tunnelin suuaukon edustalle.
Muutama pieni hopearaha lepäsi mäyrän tärisevässä käpälässä, ja lisää kimalteli kostealla kivellä hänen jaloissaan. Ne oli laskettu huolellisesti – ja huolestuneesti. Säälittävän vähän. Pentille käytännössä pennosia.
Vladimir ei sanonut ensin mitään. Hän vain otti paperit mäyrältä, silmäili siistit sarakkeet, uusimisehdot ja maksut ja antoi sitten katseensa pudota hetkeksi maahan levinneisiin hopearahoihin.
Ehkä ensimmäistä kertaa, jonka kukaan oli nähnyt, Pentti Varispään itsehillintä petti. Höyhenet hänen kaulallaan kiristyivät, ja hänen katseensa välähti kerran vain muutaman askeleen päässä ammottavaa mustaa tunnelinsuuta kohti.
Vladimir nosti paperit kahden paksun sormen väliin.
”Näinkö sinä tämän hoidat.” Se ei ollut kysymys.
Pentti ymmärsi heti, että Höyrypihlajan pahin mahdollinen henkilö oli juuri tajunnut koko mekanismin ja saanut hänet kiinni rysän päältä.
#01
