Ääni oli kaukana, ei vaimea #14
Markis Mustasilmä tilasi kahvilassa liian makeaa teetä ja avasi uuden muistilehtiön.
Kanteen hän kirjoitti:
SOSIAALISEN HUOMIOARVON ALUSTAVA LUOKITUSMALLI
Alle tuli pienemmällä:
Epävirallinen luonnos suhteellisen merkittävyyden hienovaraiseksi arvioimiseksi erinäisissä kaupunkisivistyksellisissä yhteyksissä.
Markis katseli otsikkoa tyytyväisenä.
Se näytti viralliselta.
Virallisuus oli joskus vain sitä, että paperi uskalsi olla tarpeeksi varma itsestään.
Illalla Markis vei luonnoksen Rekisterirakennelman sivusiipeen. Hänellä oli yhä kulkulupa valiokuntaan, jota ei enää kokoontunut, mutta jonka ovet eivät olleet kuulleet asiasta.
Käytävältä löytyi neljä palautelaatikkoa.
VALITUKSET, JOIHIN EI TOIVOTA VASTAUSTA.
VASTAUKSET, JOIHIN EI OLE VALITUSTA.
KANSALAISALOITTEET, EPÄKYPSÄT.
Ja viimeinen:
SEKALAISET PARANNUSEHDOTUKSET, JOITA EI TULE KÄSITELLÄ ENNEN VANHOJA.
Markis valitsi viimeisen.
Se kuulosti historialliselta.
Hän pudotti paperin aukosta.
Jossain seinän sisällä tuntui kuuluvan pieni metallinen nielaisu.
“Edistys”, Markis sanoi tyhjälle käytävälle, “alkaa usein vaatimattomasta äänestä.”
Ääni ei ollut vaimea.
Se oli vain kaukana.
#14
