Kaupunki herää #15
Markis Mustasilmän paperi ei pudonnut palautelaatikon pohjalle.
Se oli ongelma.
Laatikkoa ei ollut yhdistetty parannusehdotusten käsittelyyn neljääntoista vuoteen. Sen vanha putki kulki silti edelleen alas, kaartui verotusarkiston alta ja läpäisi käytöstä poistetun paineilmapostisolmun.
Paperi jatkoi matkaa.
Se pysähtyi huoneeseen, jota ei ollut nykyisissä pohjapiirroksissa.
Huoneessa seisoi lajittelukone.
Kuusi messinkistä telaa. Viisi luokitteluleukaa. Kaksikymmentäseitsemän leimasinta.
Yksi tyhjä nimikyltti.
Kaupunki ei ymmärtänyt, miksi joku halusi tulla tärkeäksi.
Se ei ymmärtänyt kateutta, kutsuja eikä sitä, miltä tuntui istua kolme tuolia liian kaukana.
Mutta otsikko oli selvä.
Luokat olivat selviä.
Paperissa oli jopa alaotsikko.
Tela pyörähti.
Leimasin nousi.
Tyhjään nimikylttiin painui teksti:
HUOMIOARVO
Sitten tapahtui jotain, mitä Markis ei ollut ehdottanut.
Toisessa putkessa aukesi venttiili.
Vanha putkisto avasi reitin, joka oli ollut suljettuna vuosia.
Asemakadulla suljetun Sateenvarjotoimiston viereisessä seinärakenteessa paine vapautti paikallaan olleen lukitustapin.
Hammasratas liikahti yhden pykälän.
Kolme ruuvia alkoi hitaasti kiertyä.
Jossakin rekisterissä vanha huoltomääräys muuttui jälleen keskeneräiseksi työksi.
Kaupunki ei ollut hyväksynyt Markiksen ehdotusta.
Se oli tehnyt pahempaa.
Se oli löytänyt sille paikan.
#15
