Kukkakaupan uusi naapuri #16
Aamulla Asemakadulla oli uusi ovi.
Se sijaitsi Kukkatukkukauppa Sormustin & Tytärten ja entisen Sateenvarjoriitain Sovittelutoimiston välissä.
Ovi oli tummaa puuta. Sen yllä kiilsi messinkikyltti:
HUOMIOARVOLUOKITUSLAITOS
Väliaikainen toimipiste suhteellisen merkittävyyden arviointiin.
Kukkatukkukaupan nuorin apulainen, Maija Korsi, huomasi sen kantaessaan liljoja ulos.
Maija oli pieni, nopealiikkeinen nainen, jonka vihreän esiliinan taskusta törrötti katkennut kukanvarsi. Hän luki kyltin kahdesti ja koputti.
Lähinnä kohteliaisuudesta.
Ovi avautui.
Sisällä oli neljä pähkinäpuutuolia, tiskillä virkailija ja suuri messinkilaite, jossa oli kuusi valkoista vipua.
NÄKYVYYS.
HYÖDYLLISYYS.
MUISTETTAVUUS.
KUTSUTTAVUUS.
LÄMPÖ.
MUU.
Virkailija näytti siltä kuin hänet olisi siirretty paikalle ennen aamiaista.
Nimikyltti oli vinossa.
Sen alla luki yhä:
ERITYISHANKINTOJEN TARKISTUS
Maija vilkaisi kylttiä kerran, sitten pöydällä odottavaa lomaketta.
“Onko kyseessä oma, toisen henkilön vai ryhmän suhteellinen merkittävyys?”
“Minä vain näin kyltin.”
“Ensihavainto kirjattu.”
“En tullut hakemaan mitään.”
“Passiivinen asiointiaikomus.”
Maija puristi liljojen ympärillä olevaa nauhaa.
“Minullahan on vain kukkia.”
“Mahdollinen lämpöväline.”
“Ne ovat leskelle.”
“Suruyhteys havaittu.”
Siinä Maija teki virheen.
Hän jatkoi vastaamista.
Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hän astui takaisin kadulle liljat toisessa kädessä ja jäykkä kortti toisessa.
HUOMIOARVO: 43
HALAUSOIKEUS: ei myönnetty
Kukkatukkukauppias ilmestyi oman liikkeensä ovelle.
“Maija?”
“Minä vain koputin tuohon uuteen oveen.”
Kauppias vilkaisi korttia.
“Halauksia ei myönnetty?”
“En minä niitä pyytänyt.”
Kauppias luki kortin uudelleen.
“Juuri siksi tämä vaikuttaa viralliselta.”
#16
