Rouva Hohde osaa käyttäytyä juuri oikein #4
Rouva Hohde tiesi lämmön oikean määrän.
Hän tiesi, kuinka kauan voi katsoa silmiin, ennen kuin siitä tuli vaatimus. Hän muisti merkkipäiviä, jotka läheisemmät ihmiset unohtivat. Surun jälkeen hän lähetti viestin, mutta ei liian pian.
Kiitollisuudelle piti jättää tilaa asettua.
Saila von Naukun päivällisillä hänen pöytäseuranaan istui nuori arkistoapulainen, jonka tärkein ominaisuus oli se, ettei kukaan vielä tiennyt, tulisiko hänestä hyödyllinen.
Apulainen puhui numerointijärjestelmistä.
Rouva Hohde nyökkäsi kolme kertaa lämpimämmin kuin aihe ansaitsi.
Hän oli aina osannut sellaista.
Hän ei ollut koskaan työntänyt itseään esiin. Hän oli esitellyt ihmisiä toisilleen, muistanut pieniä asioita ja pitänyt pystyssä niitä sosiaalisia siltoja, joita pitkin muut pääsivät kuivin kengin parempiin huoneisiin.
Hän oli odottanut, että maailma huomaisi.
Ja maailma oli huomannut.
Ruokapöydässä hänen edessään oli erinomainen kala, oikealla puolella lupaava arkistoapulainen ja vasemmalla kolme tuolia tyhjää vaikutusvaltaan.
#4
