Roopen ruuvimeisseli #5
Roope Roihe menetti ruuvimeisselinsä höyrypostiin.
Se oli hänen oma syynsä, mutta vain teknisesti.
Pesulan takana kulkevan vanhan putken piti olla kuollut. Roope oli tarkistanut sen kaksi vuotta sitten, ja kuolleilla järjestelmillä oli hänen mielestään velvollisuus pysyä kuolleina ainakin niin kauan, että joku ehti hyötyä niistä.
Hän avasi tarkistusluukun.
Putki veti henkeä.
Ruuvimeisseli katosi.
“Varas.”
Roope kuunteli korva messinkiä vasten. Kolme mutkaa. Yksi suljettu haara. Sitten hyvin kaukaa pieni metallinen kolahdus.
Hän kiersi pesulan höyryventtiiliä neljänneskierroksen.
Putki yskäisi.
Ensin tuli harmaa pölypallo.
Sitten neljätoista vuotta vanha lomake sateenvarjon omistusoikeuskiistasta.
Sitten ruuvimeisseli.
Roope nappasi sen ilmasta.
Lomakkeessa oli leima Rekisterirakennelman vanhasta sivusiivestä.
Hän katsoi putkea uudelleen.
“Vai sinne.”
Roope otti taskustaan taitellun reittikartan ja piirsi yhden uuden viivan pesulan alle.
Sen viereen hän kirjoitti:
TOIMII VÄÄRÄÄN SUUNTAAN, KUN PAINETTA ANTAA TARPEEKSI.
Sitten hän sulki luukun.
Sateenvarjolomakkeen hän jätti lattialle.
Joidenkin asioiden kulkureittiä ei kannattanut selvittää loppuun asti, varsinkaan Höyrypihlajassa.
#5
