Kirjoittaminen helpottaa #9
Rouva Hohde kirjoitti ensimmäisen otsikon huolellisella käsialalla:
VÄLITTÖMÄN HUOMION ARVOISET
Sana välittömän rauhoitti häntä.
Heti oli rajallinen luonnonvara. Ei kaikkia voinut huomioida samalla tavalla.
Hän kirjoitti Saila von Naukun.
Pentti Varispään.
Kaksi satamavaltuutettua.
Vanhan leskirouvan, jonka merkitys perustui suurelta osin siihen, ettei kukaan tiennyt tarkalleen, mitä hän muisti.
Markis Mustasilmän kohdalla kynä pysähtyi.
Rouva Hohde naputti vartta paperiin.
Ei.
Ei vielä.
Toiselle arkille hän kirjoitti:
LÄMPIMÄSTI KOHDELTAVAT
Tämä tuntui hyvältä. Lämpöä ilman vaarallista antautumista. Ihmisiä, joita sopi kohdella ystävällisesti varsinkin silloin, kun paikalla oli muitakin.
Kolmannelle piirtyivät sanat:
HYÖDYLLISET MUTTA RASITTAVAT
Rouva Hohde katsoi otsikkoa hetken.
Rehellisyys oli erinomainen ominaisuus silloin, kun se pysyi omassa laatikossa.
Hän alkoi kirjoittaa nimiä.
Yksi.
Kolme.
Seitsemän.
Yksitoista.
Yllättävän monta.
Rouva Hohde huomasi hartioidensa rentoutuvan.
Luettelo ei muuttanut yhtäkään ihmistä.
Se muutti heidän sijaintinsa.
Se riitti helpottamaan oloa.
#9
