Kunpa kukaan ei huomaisi #12
Aamupäivällä rouva Hohde levitti yöllä kirjoittamansa viisi arkkia pöydälle.
Ne eivät näyttäneet naurettavilta.
Se oli ensimmäinen hyvä merkki.
Hän siirsi yhden nimen ryhmästä LÄMPIMÄSTI KOHDELTAVAT ryhmään HYÖDYLLISET MUTTA RASITTAVAT.
Se tuntui hävettävän hyvältä.
Sitten hän poisti yhden nimen kokonaan ja lisäsi toisen.
Paperit alkoivat näyttää järjestelmältä.
Puolenpäivän aikaan rouva Hohde päätti ostaa niille kansion.
Ei siksi, että niillä olisi merkitystä.
Juuri siksi.
Merkityksettömätkin asiat piti säilyttää oikein, etteivät ne alkaisi näyttää siltä, mitä ne olivat.
Hän kääri arkit varovasti suojapaperiin ja lähti Asemakadulle, jossa pari vanhempaa rouvaa näyttivät siltä kuin olisivat istuneet penkillä koko aamun.
Paperikaupan ikkunassa oli surureunaisia arkkeja, kutsukortteja, vahasinettiä ja nauhoja. Oven yläpuolella pieni messinkikello kilahti hänen astuessaan sisään.
Kaupassa tuoksui liimalta, uudelta paperilta ja hienovaraiselta pettymykseltä.
Rouva Hohde laski arkit tiskille.
Hän halusi niille vain harmaan kansion.
Mielellään sellaisen, jota kukaan ei huomaisi.
#12
