Epämiellyttävä kohtaaminen #13
Markis Mustasilmä väitteli paperikaupassa siitä, vaatiko arvonimi väliaikainen apulaishavainnoitsija yhden vai kaksi messinkistä nimilaattaa.
“Laatassa on tilaa yhdelle riville”, myyjä sanoi.
“Juuri siksi toinen laatta on välttämätön.”
Rouva Hohde olisi voinut poistua.
Silloin Markis huomasi paperit hänen kädessään.
Markis havaitsi ihmiset erityisen tehokkaasti silloin, kun heillä oli paperia.
“Rouva Hohde! Teissä on tänään järjestelmällinen aura.”
“Hyvää päivää, Markis.”
Rouva Hohde laski arkit tiskille vain siksi aikaa, että valitsi nauhan kansioonsa.
Markis kumartui.
Hänen silmänsä kirkastuivat.
“Hyvänen aika.”
Rouva Hohde peitti arkit kädellään.
“Se on yksityistä.”
“Kaikki suuret yhteiskunnalliset välineet ovat yksityisiä ennen kuin ne ymmärretään väärin.”
“Se ei ole väline.”
Markis laski kätensä sydämelleen.
“Päinvastoin. Tämä on sosiaalioikeudellinen havaintoväline.”
“Se on henkilökohtainen selvennys.”
“Juuri niin. Julkisen järjestyksen alkio.”
Rouva Hohde osti harmaan kansion ja tummansinistä nauhaa ja poistui liikkeestä niin nopeasti kuin kykeni.
Markis ei ollut nähnyt nimiä.
Hän ei ollut nähnyt kaikkia otsikoitakaan.
Hän oli nähnyt jotain paljon vaarallisempaa
Tarpeeksi.
#13
