Luulin että et hyväksynyt sitä #19
Lukutalon vahtimestari piti Huomioarvoluokituslaitosta vastenmielisenä.
Hän sanoi sen jokaiselle, joka kysyi.
“En hyväksy ihmisarvon muuttamista numeroksi.”
Sitten hän lajitteli aamun valitukset.
Ensimmäinen koski vetoa ikkunasta.
Toinen väärään hyllyyn palautettua sanakirjaa.
Kolmas sitä, että lukusalissa oli jo kolmatta päivää mies, joka huokaili ääneen ennen mielestään vaikeita kappaleita.
Vahtimestari asetti paperit saapumisjärjestykseen.
Silloin kolmannen valituksen välistä putosi jäykkä kortti.
HUOMIOARVO: 66
MUISTETTAVUUS: 84
Vahtimestari katsoi korttia.
Sitten valitusta.
Sitten ensimmäistä paperia.
Hän siirsi kolmannen päällimmäiseksi.
Apulainen huomasi.
“Luulin, ettette hyväksy niitä.”
“En hyväksykään.”
“Mutta siirsitte valituksen ensimmäiseksi.”
“Huokailu häiritsee lukurauhaa.”
“Se on häirinnyt kolme päivää.”
Vahtimestari suoristi paperipinon.
“Juuri siksi asia on kiireellinen.”
Puolenpäivän aikaan ääneen huokailevaa miestä oli huomautettu virallisesti.
Kortin omistaja tuli kiittämään.
Vahtimestari työnsi huomioarvokortin takaisin hänelle kahdella sormella.
“Älkää kuvitelko, että tällä oli vaikutusta.”
“En tietenkään.”
“Hyvä.”
Seuraavana aamuna ensimmäisessä valituksessa oli kortti valmiiksi paperiliittimellä kiinnitettynä.
#19
