Kahden tuolin päässä Saila von Naukusta #7
Hopeinen teetarjotin toi rouva Hohteen kahden tuolin päähän Saila von Naukusta.
Tarjottimet tekivät joskus ihmiselle enemmän palveluksia kuin rehellinen kaipuu.
Pentti Varispää puhui satamavarastojen vakuutusvastuusta.
“Jos vastuu hajautetaan liian moneen käteen, kukaan ei enää tiedä, kenen käteen se päätyy.”
“Eikö sitä kutsuta joskus tehokkuudeksi?” Saila kysyi.
“Eräät ihmiset kutsuvat vuotavaa kattoa ilmanvaihdoksi.”
Saila hymyili.
Rouva Hohde hymyili hieman liian myöhään.
Pentti huomasi.
Hänen katseensa kulki rouva Hohteen yli tehostetun kohteliaasti ja löysi hyvin vähän syytä jäädä.
Saila sen sijaan pysähtyi.
“Rouva Hohde. Teillä on harvinainen taito muistaa ihmisiä silloin, kun he eivät vielä tiedä tarvitsevansa muistamista.”
Lause oli täydellinen.
Niin täydellinen, että rouva Hohteelta jäi miltei huomaamatta sen loppuvan juuri ennen kutsua.
“Teiltä on ystävällistä sanoa niin.”
“Ei lainkaan”, Saila sanoi.
Keskustelu jatkui.
Rouva Hohde jäi seisomaan kahden tuolin päähän.
Sanat jäivät leijumaan heidän väliinsä kuin koristeellinen pieni silta, joka ei johtanut mihinkään.
#7
