Höyrypihlaja™ – lyhyitä tarinoita, jotka lukee minuutissa

Höyry kulkee putkissa, paperit järjestelmissä – ja asiat yleensä juuri sen verran väärään suuntaan, että joku joutuu kohtaamaan seuraukset.

Eksy tarkoituksella. Arvo Minuutti →

Uusi tarina joka ma, ke ja la klo 19.00. Tilaa uudet tarinat sähköpostiisi →

↓ Minuutit Höyrypihlajassa

Haluatko uuden Minuuttitarinan sähköpostiisi?

Höyrypihlaja – steampunkia, psykologista draamaa ja ihmisluonnon pieniä katastrofeja

Höyrypihlaja on suomenkielinen steampunk-tarinamaailma, mutta sen kertomukset eivät oikeastaan ala höyrystä, rattaista tai vanhoista koneista.

Ne alkavat ihmisistä.

Siitä, mitä joku haluaa niin paljon, ettei halua myöntää sitä edes itselleen. Siitä, mitä toinen pelkää menettävänsä. Tarpeesta tulla nähdyksi, hyväksytyksi, rakastetuksi, kunnioitetuksi tai jätetyksi rauhaan. Halusta hallita omaa elämäänsä – ja joskus vähän muidenkin.

Tarinoita ilman taikuutta

Höyrypihlajan tarinoita voi ajatella myös aikuisten satuina: ne ovat outoja, vertauskuvallisia ja paikoin lähes unenomaisia, mutta niiden maailma toimii omilla selkeillä säännöillään. Niissä ei ole taikuutta. Ihmeellisen vaikutelman synnyttävät koneet, vanhat järjestelmät, kaupungin kerrostunut infrastruktuuri, ihmiset ja heidän tekemänsä valinnat.

Steampunk, spekulatiivinen fiktio, psykologinen draama ja tummasävyiset kertomukset kulkevat Höyrypihlajassa rinnakkain.

Kaupunki on täynnä vanhaa tekniikkaa, teollista infrastruktuuria, höyryä, tunneleita, koneistoja, rekistereitä, sopimuksia ja järjestelmiä, joiden alkuperäistä tarkoitusta tuskin kukaan enää muistaa. Silti koneet jatkavat toimintaansa. Lomakkeet täytetään. Velat merkitään kirjoihin. Ovet avautuvat niille, joilla on oikea lupa – tai joskus aivan väärä.

Ja kaiken tämän keskellä ihmiset yrittävät tulla toimeen keskenään.

Psykologisia ihmissuhdetarinoita

Siksi Höyrypihlajan kertomukset ovat myös psykologisia ihmissuhdetarinoita.

Niissä kiinnostavaa ei ole vain se, mitä tapahtuu, vaan miksi joku tekee juuri sen minkä tekee. Mitä ylpeys saa ihmisen salaamaan? Kuinka pitkälle kunnianhimo kantaa ennen kuin siitä tulee taakka? Milloin auttamisesta tulee vallankäyttöä? Milloin kohteliaisuus muuttuu manipuloinniksi? Kuinka helposti rakkaus, ihailu, kateus, viha, velvollisuus ja kiitollisuus kietoutuvat toisiinsa niin, ettei kukaan enää osaa sanoa, missä yksi loppuu ja toinen alkaa?

Hahmot voivat rakastaa, inhota, himoita, kadehtia, pelätä ja kaivata. He voivat olla itsekkäitä ja jaloja samassa minuutissa. He tekevät palveluksia vääristä syistä ja vääriä tekoja ymmärrettävistä syistä. Joku tavoittelee vaikutusvaltaa, toinen turvallisuutta, kolmas vapautta, neljäs vain sitä, että joku huomaisi hänen olevan olemassa.

Usein juuri ihmisen luonne johtaa ennalta arvaamattomaan tapahtumaketjuun.

Höyrypihlajassa joku ei joudu vaikeuksiin siksi, että kohtalo päättäisi rangaista häntä. Hän joutuu vaikeuksiin, koska hän toimii kuten hänen kaltaisensa ihminen toimii. Kontrolloiva yrittää järjestää. Utelias tutkii. Ylpeä ei pyydä apua. Velvollisuudentuntoinen ottaa vielä yhden tehtävän. Opportunisti huomaa porsaanreiän. Valehtelija kertoo melkein totuuden.

Sitten ympäröivä järjestelmä ottaa teon vakavasti.

Kun absurdi muuttuu viralliseksi

Tässä syntyy Höyrypihlajalle ominainen musta huumori.

Kaupungin byrokratia, vanhat koneet ja automatisoituneet järjestelmät eivät välttämättä ymmärrä ihmisiä, mutta ne ovat erinomaisia tekemään ihmisten teoista pysyviä. Pieni väärinkäsitys voi saada virallisen leiman. Kohtelias lupaus voi muuttua velvollisuudeksi. Väliaikainen ratkaisu saattaa osoittautua huomattavasti pysyvämmäksi kuin sen keksijä oli tarkoittanut.

Aluksi tilanne voi olla huvittava.

Kunnes se lakkaa olemasta vain huvittava.

Höyrypihlajassa onkin paikoin jotain dystooppista ja jopa byrokraattisen kauhun kaltaista, mutta sen maailma ei rakennu yhden pahan hallinnon tai kaikkivoivan vihollisen ympärille. Kaupunki on vanha, kerroksellinen ja osittain ristiriitainen. Sen järjestelmät ovat syntyneet eri aikoina erilaisiin tarpeisiin. Ihmiset ovat oppineet käyttämään niitä, kiertämään niitä ja hyötymään niistä.

Joskus todellinen ongelma ei ole kone.

Se on ihminen, joka huomaa mitä koneella voi tehdä.

Valta, korruptio ja ihmisluonto

Korruptio Höyrypihlajassa ei tarkoita vain lahjuksia tai rikollisuutta. Se voi olla myös ajattelun korruptiota: kykyä perustella itselleen se, minkä jo halusi tehdä. Mukavuudenhaluisuutta, josta tulee tärkeämpää kuin totuudesta. Valtaa, jota kutsutaan huolenpidoksi. Pelkoa, joka naamioidaan järkevyydeksi. Ahneutta, joka näyttää paperilla moitteettomalta.

Näissä steampunk-kertomuksissa koneet ja kaupunki tekevät ihmisen sisäisistä ristiriidoista näkyviä.

Höyrypihlajassa kaupunki saattaa pakottaa ihmisen myös pysähtymään omien valintojensa äärelle. Ei siksi, että se osaisi tuomita, vaan siksi, että seurauksia ei voi loputtomiin kiertää. Joskus kaikkein epämukavin löytö ei ole se, mitä kaupungista paljastuu, vaan se, mitä ihminen huomaa itsestään. Ja se voi sattua.

Siinä mielessä Höyrypihlaja muistuttaa vanhoja satuja. Sadussa metsä, linna tai hirviö saattoi tehdä näkyväksi jotakin ihmisestä. Höyrypihlajassa saman tehtävän voi saada virasto, tunneli, sopimus, väärä rekisterimerkintä tai kone, joka tekee täsmälleen sen mitä siltä pyydettiin.

Siksi aikuisten satu on Höyrypihlajalle osuva määritelmä myös ilman varsinaista fantasiaa. Sadun logiikka löytyy seurauksista, symboleista ja ihmisluonnosta – ei taikuudesta.

Synkkyyden keskellä on myös seikkailua

Mutta Höyrypihlaja ei ole pelkkää synkkyyttä.

Tarinoissa on seikkailua, tutkimista, keksintöjä, outoja reittejä, vanhaa tekniikkaa, salaisuuksia ja kaupungin kerroksia, joita kukaan ei tunne kokonaan. Mukana on ystävyyttä, kiintymystä, uskollisuutta, rohkeutta ja vilpitöntä halua auttaa. On ihmisiä, jotka yrittävät korjata jotakin siksi, että se on rikki, ja toisia, jotka lähtevät etsimään totuutta yksinkertaisesti siksi, etteivät osaa jättää avointa kysymystä rauhaan.

Myös huumori kuuluu kaupunkiin.

Se on usein kuivaa, ironista ja hieman epämukavaa. Höyrypihlajassa naurettava asia muuttuu helposti viralliseksi, kalliiksi, sosiaalisesti kiusalliseksi tai laillisesti sitovaksi. Hahmot itse eivät elä komediassa. He yrittävät säilyttää arvokkuutensa samalla kun maailma heidän ympärillään tekee siitä hyvin vaikeaa.

Lukijan tehtäväksi jää huomata, kuinka lyhyt askel viihdyttävän ja tuskallisen välillä joskus on.

Kenelle Höyrypihlajan tarinat sopivat?

Höyrypihlaja sopii lukijalle, joka etsii steampunkia, aikuisten satuja, scifiä, spekulatiivista fiktiota tai psykologisia kertomuksia, mutta haluaa tarinoilta myös vahvoja henkilöhahmoja ja sielua viiltävää syvyyttä.

Se on maailma joskus raastaville ihmissuhdetarinoille, monimutkaisille suhteille, vallankäytölle, haluille, intohimoille, salaisuuksille, korruptiolle, vihalle, kateudelle, moraalisille ristiriidoille ja ihmisten välisille jännitteille.

Se on myös maailma niille, joita kiinnostavat oudot kaupungit, vanha teknologia, mekaaniset järjestelmät, antropomorfiset hahmot, musta huumori, mysteerit ja tarinat, joissa pieni yksityiskohta voi paljastaa paljon suuremman ongelman.

Jos pidät kertomuksista, jotka muistuttavat välillä synkkää satua aikuisille, välillä psykologista novellia, välillä steampunk-mysteeriä ja välillä kuivaa yhteiskunnallista satiiria, Höyrypihlajasta voi löytyä jotakin tuttua – vaikka itse kaupunki on jotain mitä olet tuskin koskaan kokenut .

Kaikkea ei kuitenkaan selitetä.

Höyrypihlaja on tarkoituksella suurempi kuin yksikään sen tarinoista. Yksi kertomus voi näyttää yhden oven, yhden koneen, yhden sopimuksen, yhden ihmissuhteen tai yhden virheen järjestelmässä.

Seuraavan kulman takana on lisää tuntematonta kaupunkia.

Ja ehkä kaikkein vaarallisinta Höyrypihlajassa ei lopulta ole se, kuinka omituisesti kaupunki toimii.

Vaan kuinka tunnistettavasti sen asukkaat toimivat.

Ja miten sinä toimit.

Kun katsot kaupunkia, se katsoo vähän takaisin.

Tilaa Höyrypihlajan uudet tarinat