Olen täällä moraalisista syistä #26
Rouva Hohde pukeutui tummanharmaaseen kävelypukuun ja valitsi hatun, joka ei missään määrin ilmaissut uteliaisuutta.
Se oli vaikea valinta.
Liian koristeellinen hattu olisi tehnyt hänestä hakijan.
Liian vaatimaton hattu olisi tehnyt hänestä loukatun.
Hän tarvitsi hatun, joka ilmoitti:
Olen täällä moraalisista syistä enkä lainkaan henkilökohtaisen haavoittumisen vuoksi.
Hän löysi sellaisen.
Kadulla tuuli kuljetti kosteaa höyryä katukivien yli.
Huomioarvoluokituslaitoksen edessä oli jo jono.
Ihmiset yrittivät näyttää siltä, etteivät seisseet siinä.
Yksi mies luki sanomalehteä ylösalaisin.
Kaksi sisarusta väitti odottavansa raitiovaunua, vaikka raitiovaunulinja oli kahden korttelin päässä.
Eräs leskirouva sanoi juuri niin kovaa, että kaikki kuulivat:
“Minä olen täällä ystävättären puolesta.”
Ystävätär ei ollut paikalla.
Rouva Hohde liittyi jonoon.
Hän ei tietenkään kuulunut siihen samalla tavalla kuin muut.
Jono liikkui hitaasti, koska jokainen tulija halusi ensin selittää, ettei hyväksynyt järjestelmää.
Oven luona virkailija kuunteli jokaisen selityksen, nyökkäsi ja teki merkinnän.
Vastalauseesta tuli osa asiointia.
Kun rouva Hohteen vuoro tuli, hän suoristi hattuaan.
Ei hermostuneesti.
Täsmällisesti.
Sitten hän astui sisään.
#26
